maanantai 15. kesäkuuta 2009

Kotona taas , suomalainen kahvi maistuu hyvältä

Miltei koko Ruotsi ajeltiin halki, ja vettä satoi koko matkan Palojoensuuhun asti. Yötön yö ei ollutkaan aivan valoisaa paksujen pilvien takia.
Auton mittarissa noin 10 000 kilometriä,olipa Alpolla ajamista.
Ruotsissakaan ei ole aivan helppoa suunnistaa,eksyksissä olimme monesti.Ja mokomakin navigaattori ei halunnut tehdä yhteistyötä. Valitsime Inlandsvägenin,jolla nopeudet olivat yllättävän pienet ja tiet aika kuoppaisessa kunnossa.Kauniita kyliä,ja varsinkin nimet Dorotea ja Vilhelmina . Viimeiselle päivälle jäi ajamista vielä noin 1400 km.
Hetassa koivut ovat saaneet lehdet ja kaikkialla alkukesän vihreyttä.

lauantai 13. kesäkuuta 2009

Tanskan kautta kotiin


Lübekistä aikaisin auton nokka kohti meren rantaa ja lautalla Tanskaan aika kovassa merenkäynnissä.
Sitten Helsingöristä Ruotsiin Helsingborgiin,ajoimme rannikkoa ylös Halmstadiin, ja Alpolle hankittiin paita häitä varten. Ajelimme pienempiä teitä Vätternin ja Vänernin välistä pohjoista kohti. Aika hidas reitti ja huonot kyltit,eksyimme pari kertaa. Olisi pitänyt ajella moottoriteitä nopeasti,mutta pienet tiet ovat aina mielenkiintoisemmat.Eikä noista järvistä paljon näkynyt tielle.Autojen vilinää ei onneksi ollut niinkuin Saksassa.
Yötä vietämme nyt ( viimeistä hotelliyötä tällä matkalla)Selma Lagerlöf-kylässä Sunnessa,Nils Holgersonin patsaskin näkyi olevan.Hotellin aulassa oli kiinnostava mainos; Kalevalaa esitetään täällä juhannuspäivänä,ymmätävät ruotsalaisetkin kulttuurista jotain. Kova meno oli hotellin ravintolassa ja tien toisella puolella olevassa tanssipaikassa, näyttää siltä,että norjalaiset juopottelevat täällä viikonloppuisin.Kuten kuvasta näkyy,hajuvesiosasto kiinnosti laivalla.

Kuvia Lübekistä ja Hamburista






perjantai 12. kesäkuuta 2009

Saksan autobaanalla


Saksaa ajoimme pitkän tovin autobaanalla, Münchenin ja Stuttgartin ohi . Mittari näytti välillä 160:ä,mutta toiset vilahtivat viheltäen ohi. Liikenne sujui jouhevasti,aina sai tilaa,jos halusi vaihtaa kaistaa. Vilinässä vain piti nopeasti lukea kylttejä,ettei vain eksynyt väärälle kaistalle.

Välillä vaihdettiin pienemmille teille. Tutustuttiin ihaniin ,idyllisiin kaupunkeihin; Tübingen ja Rottenburg. Ihania,taloja,vanhaa kaupunkia ja upeita kirkkoja. Ja taas autobaanalle ohi Karlsruhen ja Heidelbergin,sekä Hannoverin ja Lübekissä pysähdyttiin,kovassa vesisateessa ja myrskytuulessa.
Leiblen pariskunta esitteli seuraavana päivänä meille Lübekin nähtävyydet,sitten ajettiin Hamburgiin ja ajeltiin vähän veneellä ja maanalaisella ja katsottiin kaikki kaunis Hamburgista. Ilma oli edelleen tuulinen. Karin ja Erhard pitivät meitä vierainaan todella suuressa monikerroksisessa talossaan. Aamulla aikaisin taas autobaanalle ja kohti Tanskaa,kiire jo kotiin alkaa painaa.

Alpeilla




Itävallassa etsimme serpentiiniteitä,Alpolle haastetta.Päädyimme Grossglockner-Hochalpenstrasselle,joka kulki välillä 2400 metrissä.Maisemat aivan suurenmoiset,Alpit näyttäytyivät mahtavina.Murmeleita vilisti iloisesti alppiniityillä. Pienet kauniit kukkaset kukkivat lumilaikkujen välissä,myös edelweiss. Asteita oli vain 6-10 alppitiellä.Yövyimme vielä Itävallan puolella,Tirolissa, Kitzbühelissä.

Nettiyhteys löytyi taas Lübekistä pohjois-saksasta 11.6.

HetiSloveniassa ,Kroatian rajan takana luonto muuttui vehreäksi ja reheväksi,metsäiseksi.Paljon kauniita ,tien varressaisoja puita,joiden nimiä emme tiedä. Ljubljanassa poikettiin tutustumassa vanhaan linnaan,joka taas oli kukkulalla keskellä kaupunkia.

Yövyimme Villachissa Itävallan puolella.Kieli muuttui nyt meille ymmärrettäväksi.
Bensan hinta kallistu.Koko matkan bensan hinta on ollut euron tienoilla,vähän allekin.Itävallassa 1,18,Saksassa vielä kalliimpi oletettavasti. ( 1,40 €/ l)

Kuski on jaksanut ajella rennosti ja leppoisasti,kartanlukija sitävastoin on välillä turhautunut. Kilometrejä on takana 6700!Viime päivät ovat olleet helteisiä.Tuntui hauskalta kuulla,että Saara ja Jouni ovat olleet pilkillä Norjassa,yöpyneet teltassa lumipyryssä ja pakkasessa,ekstreenolosuhteissa.

maanantai 8. kesäkuuta 2009



Dubrovnikista pohjoiseen ajelimme kaksi päivää ihanaa Kroatian rannikkoa,nautittiin kesästä,auringon paisteesta ja merestä. Rannat ovat kallioset,välillä isompiakin vuoria . Metsät on hakattu,kun joku on tarvinnut paitamiseen polttopuita ja aurinko on polttanut paljaat kalliot .Rantatiellä on miltei joka talossa huoneita vuokralla,halpaa majoitusta siis tarjolla yllinkyllin. Pieniä kyliä peräjälkeen ja niin paljon kuvaamista,ettei matka oikein taitu millään. Perhosia ja erikoisia kukkia ,ja välimerellisiä pieniä kyliä,missä kaikki tapahtuu verkkaisesti heidän tyyliinsä.Tienvarrelta ostettiin aprikooseja ja muita hedelmiä.

Kroatiassa ei tunnettu langattomia nettiyhteyksiä,siksi katkos


Slovakia tuntui siistiltä ja mukavalta maalta;helppo valuutan suhteen,koska olivat ottaneet eurot käyttöön vuoden alusta.Tieopasteet eivät aivan kattavat,mutta tiet suht hyvät. Nyt ei enää Puolan ja Baltian jälkeen näkynyt Neuvostoliiton aikaista sotaromua tien varsissa eikä autioita suuria kolhoosirakennuksia. Maatalous ja viljelykset edelleen hallitsevat maisemassa ja onnellisia kanoja taaperteli pihoilla.


Unkarissa tutustuttiin lähinnä Balaton-järven ympäristöön; järven rannat oli rakennettu täyteen turisteille majoitusta ja ruokapaikkoja. Kalaa näytti tulevan,kun muutamaa onkijaa seurattiin iltasella. Asuimme pari yötä Balatonin länsipäässä,Hevizin kylässä. Siellä on järvi,jonka vesi tulee 50 asteisena maasta ja parantaa kaikki tulehdus-ja nivelvaivat ja naisten inhottavat taudit.Vesi haisee rikkiyhdisteiltä ja sisältää myös radonia ja muita terveellisiä aineita.Siellä liottelimme itseämme muutaman tunnin ja jopa tuntuivat nivelet vetreiltä.Isot punaiset lumpeet kelluivat kanssamme järvessä.
Ensimmäinen passikontrolli oli Kroatian rajalla ja pukuherra kyseli,että minne menette ja onko tupakkaa.Alpo vastasi,että Kroatiaan,mitäpä siihen muutakaan osaisi vastata. Pian sen jälkeen tie kulki pienen pätkän Slovenian puolella ja sieltä Kroatiaan suunnistaminen ei ollutkaan helppoa.Ilmeiseti maitten välisen riitatilan takia opasteita ei oltu laitettu.Kroatia vaikutti heti kauniilta ja kumpuilevalta . Välillä maisema oli kotoista tunturia ja vaaraa.Moottoritie kulki asumattomien seutujen halki. Välillä ajoimme pientä tietä,joka nousi yli 900 metrin korkeuteen. Tien vierelläoli yksinäisellä paikallausean YK-sotilaan hautoja,kuolleet5.8.1995 Euroopan vapauden puolesta.
Teitten varsilla,varsinkin tien mutkakohdissa oli paljon kuoleman muistokiviä,useiis mootoripyörän kuva.
Pikkukylissä oli taloja jäänyt autioiksi,seinissä luodin reikiä ja katto pommin runtelema.Sodan jäljet siis vielä näkyivät.
Matkan päämäärä Dubrovnik etelä-Kroatiassa ,Dalmatiassa alkoi jo häämöttää. Yllättäen tie muuttuikin huonoksi ja uuden moottoritien rakennustyömaa hidasti kulkua. Ja vielä yllätys; tulimmekin Bosnia-Herzegoviinaan.Kuutamon loisteessa laskeuduimme Adrian meren rantaan ja pimeässä emme suunnistaneet pitemmälle ja jäimme B-H :aan yöksi.Siellä navigaattoriin tuli varoitus,että älä poistu tieltä miinavaaran vuoksi.
Kroatialaisten kielitaidossa ei ole kehumista eikä palveluhengestä voi puhua. Varsinkin automatkailija huomaa,miten tylysti he käyttäytyvät. Jos vähänkin jäimme katsomaan ja ihmettelemään opasteita,heti jo vilkuttivat valoja ja tööttäilivät. Lyhytpinnaisia ilmeisesti.
Aamusta sitten Dubrovkia kohti,lämmintä 28 astetta ja Adrian meri kimalteli sinivihreänä.
Vanha kaupunki lumosi meidät ja viivyimme siellä koko päivän ,kävelimme pitkin muuria ja ihastelimme,miten hyvin se on säilynyt tai kunnostettu.

maanantai 1. kesäkuuta 2009

Slovakiassa 1.6.







Läheltä Presovia lähdettiin aamusella,vettä satoi ja jäimme ostoksille Presoviin. Löysimme hyvät kartat Slovakiasta , Unkarista ja Kroatiasta. Välietappina on nyt Balaton-järvi.



Matkalla Popradiin poikkesimme tutustumaan Zipser-linnaan,joka oli 1200-luvulta,hyvin säilynyt. Noita linnojahan riittää täällä keski-Euroopassa. Popradista matkan piti jatkua pientä tietä kohti Banska Bystricaa,missä Anne ja Jouni ovat olleet laskettelumatkalla. Tietä numero 67 kohti B. Bystricaa vaan ei löytynyt,navigaattori hourasi jaopasteet loppuivat aina kesken. No pari tuntia etsittiin ja vihdoin se löytyi,vika ei ollut kartanlukijassa!



Se olikin mukavaa tietä,kulki välillä yli 1000 metrissä,peltoja rinteissä ja pieniä sieviä kyliä matkan varrella. Monenlaisia lintuja on nähty,kaikkia ei tunnistettu.



Lux-hotellin 13.kerroksesta olikin hulppeat näkymät,Banska Bystricaan pitää tutustua,kun aamu valkenee.



































sunnuntai 31. toukokuuta 2009

Liettua ja Puola

Liettuassa maisema on tosiaankin aukeaa peltomaisemaa silmänkantamattomiin,niinkuin Jouni meitä jo valistikin.Metsät on raivattu viljelmiksi. Tutustuttiin hienoon ,valtavan isoon liettualaiseen hautausmaahan. Nuorena kuolleita oli paljon,20-30-vuotiaina haudattuja,mihin lie olivat menehtyneet. Liikenne saattaa olla yksi syy,ilman kuolemanpelkoa näkyvät tekevän ohituksia, kaksikaistainen tie oli välillä venynyt nelikaistaiseksi,mutta ruuhkia ei juuri syntynyt.Alpokin harjoitteli pujottelua ja hengissä on selvitty.Puolassa on paljon maataloutta,viljelmiä,mutta metsiäkin on jätetty.Löydettiin kelpo hotelleja,Leenan kartanlukutaito ei aina saa kiitettävää arvosanaa,mutta onneksi"rouva navigaattori" on ollut suureksi avuksi,varsinkin kaupungeista ulos ajettaessa. Ja myös silloin,kun Leena unohti uima-asut hotellihuoneeseen,ja jouduimme 10km päästä kääntymään niitä hakemaan. Hotelli löytyi helposti " rouvan" avustamana. Kuvasimme juuri märällä pellolla haikaranpesää,kun muistin uimapuvut.Etelä-Puolassa on tiheästi pikkukyliä,kauniita ja vähemmän kauniita,likaisiakin.

Nyt olemme Slovakiassa,maisemaan on tullut mäkiäkin. Ja hinnat ovat euroinakin, ja englannillakin pärjää. Puolankieltä on vaikea hahmottaa,konsonantteja on niin paljon peräkkäin,ettei kieli taivu.

perjantai 29. toukokuuta 2009

29.5.

Viron ja Latvian rajaa ei edes huomannut,tekstit kylteissä muuttuivat vain vaikeasti ymmärrettäviksi. Tien varret olivat erittäin siistit , tie kulki kuin metsäkujassa.Välillä ihailtiin vaaleita,hienojakoisia hiekkarantoja meren lahdessa.Ja Irma lähetti viestin,että Muoniossa sataa räntää ja myrskyää. Tuulista oli täälläkin eilen,tänään lämmintä ja tuultakaan ei kovin paljon.

Ajeltiin läpi Riikan ja jäätiin Jurmalaan yöksi. Rauhallinen paikka,ja hotelli löytyi ja osoittautui ihan kelpo hotelliksi. Aamu-uinti piristi kovasti.Matka joutuukin vähän hitaammin kuin luulimme, aina löytyy jotain mielenkiintoista katseltavaa.Leenan

torstai 28. toukokuuta 2009

toinen yö Viru-hotellissa

Ajeltiin Narvassa,oltiin niin lähellä Venäjän rajaa,että sen kyllä huomasi.Kirkot oli sipulitorneja ja vanhat kolhoosirakennukset autioita.Haikaroitten pesiä oli siellä täällä pylväitten nokissa.

Narvan linnaan tutustuttiin ja museoon!Peipsi-järvi vaikutti mieluumminkin mereltä,aallot olivat kovat ja vastarantaa ei näkynyt.Ajeltiin välillä hyvin pieniä sorateitä .Lämmintä oli 27 astetta ,mutta kova tuuli,niin,että tuuli nostatti hienojakoisesta hiekkamaasta valtavia hiekkapilviä.

tiistai 26. toukokuuta 2009

26.5.VIRU-hotelli

Pitkä Suomenmaa ajettu läpi,vihreyttä koivuissa oli jo Kittilässä ja täällä lahden toisella puolella aivan kesäistä.Neljä tuntia nukuttiin viime yönä hyvien ystäviemme Marjatan ja Jorman luona Hämeenlinnassa,ja taas menoksi aikaisin aamulla kohti Helsinkiä ja Länsisatamaa.
Sannan kanssa juotiin ylioppilas-kahvit,hieman etuajassa,Fazerin kahvilassa .Nyt keskitytään nukkumiseen ensiyönä .Viru-hotellin 22.kerros ja upea näkymä merelle.

keskiviikko 20. toukokuuta 2009

Lähtö Eurooppaan alkaa jo poltella

On vielä kaikki pakkaamatta ja paljon tekemistä ennenkuin pääsemme matkaan. Odotamme innolla maanantaiaamua 25.5.