Slovakia tuntui siistiltä ja mukavalta maalta;helppo valuutan suhteen,koska olivat ottaneet eurot käyttöön vuoden alusta.Tieopasteet eivät aivan kattavat,mutta tiet suht hyvät. Nyt ei enää Puolan ja Baltian jälkeen näkynyt Neuvostoliiton aikaista sotaromua tien varsissa eikä autioita suuria kolhoosirakennuksia. Maatalous ja viljelykset edelleen hallitsevat maisemassa ja onnellisia kanoja taaperteli pihoilla.
Unkarissa tutustuttiin lähinnä Balaton-järven ympäristöön; järven rannat oli rakennettu täyteen turisteille majoitusta ja ruokapaikkoja. Kalaa näytti tulevan,kun muutamaa onkijaa seurattiin iltasella. Asuimme pari yötä Balatonin länsipäässä,Hevizin kylässä. Siellä on järvi,jonka vesi tulee 50 asteisena maasta ja parantaa kaikki tulehdus-ja nivelvaivat ja naisten inhottavat taudit.Vesi haisee rikkiyhdisteiltä ja sisältää myös radonia ja muita terveellisiä aineita.Siellä liottelimme itseämme muutaman tunnin ja jopa tuntuivat nivelet vetreiltä.Isot punaiset lumpeet kelluivat kanssamme järvessä.
Ensimmäinen passikontrolli oli Kroatian rajalla ja pukuherra kyseli,että minne menette ja onko tupakkaa.Alpo vastasi,että Kroatiaan,mitäpä siihen muutakaan osaisi vastata. Pian sen jälkeen tie kulki pienen pätkän Slovenian puolella ja sieltä Kroatiaan suunnistaminen ei ollutkaan helppoa.Ilmeiseti maitten välisen riitatilan takia opasteita ei oltu laitettu.Kroatia vaikutti heti kauniilta ja kumpuilevalta . Välillä maisema oli kotoista tunturia ja vaaraa.Moottoritie kulki asumattomien seutujen halki. Välillä ajoimme pientä tietä,joka nousi yli 900 metrin korkeuteen. Tien vierelläoli yksinäisellä paikallausean YK-sotilaan hautoja,kuolleet5.8.1995 Euroopan vapauden puolesta.
Teitten varsilla,varsinkin tien mutkakohdissa oli paljon kuoleman muistokiviä,useiis mootoripyörän kuva.
Pikkukylissä oli taloja jäänyt autioiksi,seinissä luodin reikiä ja katto pommin runtelema.Sodan jäljet siis vielä näkyivät.
Matkan päämäärä Dubrovnik etelä-Kroatiassa ,Dalmatiassa alkoi jo häämöttää. Yllättäen tie muuttuikin huonoksi ja uuden moottoritien rakennustyömaa hidasti kulkua. Ja vielä yllätys; tulimmekin Bosnia-Herzegoviinaan.Kuutamon loisteessa laskeuduimme Adrian meren rantaan ja pimeässä emme suunnistaneet pitemmälle ja jäimme B-H :aan yöksi.Siellä navigaattoriin tuli varoitus,että älä poistu tieltä miinavaaran vuoksi.
Kroatialaisten kielitaidossa ei ole kehumista eikä palveluhengestä voi puhua. Varsinkin automatkailija huomaa,miten tylysti he käyttäytyvät. Jos vähänkin jäimme katsomaan ja ihmettelemään opasteita,heti jo vilkuttivat valoja ja tööttäilivät. Lyhytpinnaisia ilmeisesti.
Aamusta sitten Dubrovkia kohti,lämmintä 28 astetta ja Adrian meri kimalteli sinivihreänä.
Vanha kaupunki lumosi meidät ja viivyimme siellä koko päivän ,kävelimme pitkin muuria ja ihastelimme,miten hyvin se on säilynyt tai kunnostettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti